Moni seksuaalisen tasavertaisuuden asioista on kiinni eduskunnan päätöksistä – lähiaikoina on puhututtanut terveydenhuollon palveluvalikoimaneuvoston (Palko) uusi sukupuolidysforian eli sukupuoliahdistuksen hoitoa käsittelevä suositus. Se ei tue tarpeeksi trans- ja muunsukupuolisia, sekä rajaa saatavilla olevia hoitomuotoja. Uudessa suosituksessa heikennetään alaikäisten oikeuksia hoitoon pääsyn suhteen. Sekä mm. lisätään ylimääräinen kierros terveyskeskuslääkärin vastaanotolle (jota ei välttämättä ole koulutettu tunnistamaan ja antamaan ko. asiaan apuaan kattavasti)
Me täällä kunnassa joudumme katsomaan asiaa pitkälti sivusta – toki ääntä kannattaa jokaisen meistä käyttää. Tämä asia koskettaa meistä aika harvoja, kuten ei suoraan minuakaan, mutta niitä joita asia koskettaa, joutuvat mukautumaan näihin heikennyksiin – ellemme me vaadi yhdessä parempaa. Joku saattaa ajatella, että tahdon -avioliittoaloite läpi mennessään vei tasa-arvon kertaheitolla maaliin. Näinhän ei toki käynyt, vaikka voitto olikin merkittävä. Myös äitiyslain säätäminen tuotti vaivaa eduskunnalle, eikä ollut lainkaan läpihuutojuttu aluksi.
Avioliittoasioista sen enempää kuin translaeistakaan ei päätetä kunnanvaltuustossa – mutta mitä meillä sitten on mahdollisuus tehdä?
Voimme kunnassa huolehtia siitä, että nuorisotyön ammattilaisilla ja koulujen oppilashuollolla, on ajantasaista tietoa ja valmiuksia sateenkaarinuorten kohtaamiseen – sekä mahdollisuus lisäkoulutukseen sukupuolten moninaisuuden ja sateenkaarinuorten huomioimisesta. Myös sateenkaarinuoret tarvitsevat turvallisen tilan ja turvalliset aikuiset, joiden kanssa käsitellä elämää.
Kunnassa täytyy jatkaa työtä syrjinnän ja kiusaamisen ehkäisemiseksi. Tuodaan sukupuolten- ja nuorten moninaisuus näkyvämmäksi osana hyvinvointisuunnitelmia ja panoksia. Kuullaan heitä itseään ko. asioissa!
Voimme tehdä parempia ja uusia käytäntöjä ja tiloja liikuntaharrastuksiin, jotka huomioivat transihmisten pääsyn mukaan.
On syytä kiinnittää huomiota myös maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden kanssa työskentelevien ihmisten valmiuksista ja taidoista kohdata monenlaisia ihmisiä.
Valvotaan sotejärjestäjäämme keusotea, sekä alueen yksityisiä ottamaan lhbtiq+ -ihmisten hyvinvointi ja yhdenvertaisuus tosissaan. Koulutusta kohtaamiseen ja huomioon ottamiseen tarvitaan koko palveluvalikoiman puitteissa – aina neuvolasta lääkäreihin, ja kotihoidosta vanhuspalveluihin.
Laaditaan koulujen ja nuorisotyön, sekä muun hyvinvointityön yhteydessä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmat. Varmistetaan ja valvotaan, että ne eivät ole pelkkiä kauniita sanoja, vaan oikeasti tukena henkilöstön arjessa.
+1 Liputus. Jossain kunnissa aiheesta on leimahtanut ihan kunnolla kulttuurisota – ja lähtökohtaisesti minusta on tärkeämpää, että tavoitteet yllä toteutuvat. Silti, liputus 17.5. kansainvälisen homo-, bi- ja transfobian vastaisena päivänä olisi tärkeä viesti.
Leave a Reply