Nykyisellään hyvinvointialueiden rahoitus on ongelmissa. Valtiovarainministeriö päättää ja laskee summat joita alueiden sitten tulisi noudattaa. Hyvää on se, että oikeasti alue ei voi mennä konkurssiin, eli vaikka raha ei riittäisikään, sitä saa lisää. Siis periaatteessa, koska terveyskeskuksia ei voi sulkea ja käskeä ihmisiä kotiin. Mutta VM ottaisi kyllä alueen erityistarkkailuun ja lopulta hallitus voisi määrätä alueen yhdistettäväksi johonkin toiseen, jotta taloustilanne saataisi parannettua. (Alueiden määrä onkin sitten ihan oma keskustelu)
Sikäli kun olen ymmärtänyt, ovat asiantuntijat ehdottaneet sellaistakin rahoitusmallia, jossa osa katettaisi verolla, ja toinen osa tulisi valtiolta. Tämä valtiolta tuleva osuus olisi enemmän laskennallinen osuus, johon voisi säätää erilaisia vaikuttimia – kuten nytkin rahoituksessa on. Eli esimerkiksi väestön ikä, sairastavuus ja vaikkapa työttömyysprosentti nostaisivat valtion osuutta rahoituksesta. Tämä veroilla kerättävä osa olisi sitten enemmän joustava ja alueiden päätettävissä olevaa, joka toisaalta voisi seurata esimerkiksi kunkin alueen tilannetta ja investointeja paremmin.
Selvää on, että nykyinen malli ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Väestön vähentyminen leikkaa syrjäseutujen rahoitusta, joka saattaa asettaa pitkien etäisyyksien päässä asuvat vaaralliseen asemaan. Pelastustoimi ei nimittäin pysy rahoituksen perässä, kun etäisyydet eivät pienene samassa suhteessa kuin väestö vähenee, esimerkiksi Itä-Suomessa. Lisäksi olemme saaneet lukea kuinka ambulanssia ei saa paikalle edes Uudellamaalla.
Mitä sitten ajattelin ehdokkaana asialle tehdä.
Aluevaltuusto ei voi muuta kuin vaatia hallitukselta toimia. Sillä näistä verotuksen ja muun rahoituksen asioista päättää viimekädessä eduskunta. Sillä välin alueilla on vain koitettava tehdä parhaansa ja ohjata vähäisetkin rahat oikeudenmukaisesti ja todellisen tarpeen mukaisesti.
Leave a Reply