Tulevaisuuden asumista Hyvinkäällä.

Ekologinen lähtökohta rakentamiselle on tietenkin tehdä tarpeen mukaisia koteja, liiketiloja ja toimistoja. Mutta mitä jos tarpeet muuttuvat ajan saatossa? Olen aikaisemminkin kirjoittanut aiheesta, mutta teemassa ei mielestäni ole kovinkaan paljon edetty, ei ainakaan paikallisesti.

Ongelma pähkinänkuoressa on, että uusien rakennusten ratkaisut tehdään rakennushetkellä, mutta niiden tulisi palvella koko elinkaaren ajan. Emme halua tehdä koteja kahdeksi kymmeneksi vuodeksi, vaan silloin kun rakennetaan kaupunkia, se tulee tehdä ainakin 75–100 vuoden perspektiivillä.

Alueella voi rakennushetkellä olla runsaasti kysyntää perheasunnoille, mutta väestön ikääntyessä ja lasten muuttaessa pois, saattaisi perhe haluta luopua osasta tilojaan, mutta jäädä samaan taloon asumaan. Ympäristö voi muuttua, ja lähistölle voidaan tuoda parempaa joukkoliikennettä tai koulutusmahdollisuuksia, mikä tarkoittaa lisää kysyntää pienille asunnoille. Myös liiketiloja ja toimistoja saatetaan tarvita ja käyttää tulevaisuudessa varsin eri tavalla kuin nyt. Silti rakentaminen tulee aina perässä.

Kuten olen jo aikaisemmin ehdottanut, Hyvinkää voisi ottaa osaksi rakennuslupaprosessia linjaukset tulevaisuuteen mukautuvasta rakentamisesta.

Voisimme siis edellyttää rakennuttajat huomioimaan ja suunnittelemaan talot siitä lähtökohdasta, että huoneistojen lukumäärä ja pinta-ala voi muuttua elinkaaren aikana.

Rakennuttajan tulisi ainakin tehdä pintapuolinen suunnitelma siitä, miten käyttötarkoitusta voitaisi muuttaa tai tonttia kehittää ilman rakennusten purkamista. Rakennuskohtaisesti suunnittelu voisi pitää sisällään mahdollisuudet asuntojen yhdistämiseen tai erottamiseen, jotta niiden pinta-ala voisi elää tarpeen mukaan. Kun huoneet ovat lähtökohtaisesti monikäyttöisiä, ja esimerkiksi asunnon sisäänkäyntejä voidaan lisätä ja poistaa, ollaan jo melko pitkällä asuntojen muunneltavuudessa.

Samalla tietysti voimme yrittää ennakoida myös liike- ja toimitiloja ja niiden muunneltavuutta, silloin alueen profiilin tai talouden trendien muuttuessa taloyhtiöille ei jää käsiin käyttämättömiä tiloja, joista kukaan ei maksa vastikkeita.