Eli ydinkysymys: Miten pidetään Keski-Uudenmaan asukkaat elinvoimaisina ja turvassa? Mitä palveluita, seulontoja ja toimintaa tarjotaan laajasti?
Tarvitsemme parhaita ja toiseksikin parhaita keinoja siihen, miten kustannusten kasvua voidaan hillitä. Siinä avainasemassa on panostaa ihmisten toimintakykyyn jo hyvissä ajoin – haluamme, että ihmiset voivat ikääntyessään silti asua ja toimia pidempään tutussa kotiympäristössään.
Hyvinvointia kannattaa ajatella laajana kokonaisuutena, jonka jokainen osa-alue tarvitsee huoltoa ja huomiota. Tarvitaan sosiaalisia ympyröitä, pullakahveja, kävelyretkiä tuttavien kanssa. Tarvitaan mielelle tekemistä, uutta opittavaa ja kulttuurielämyksiä virkistykseksi. Tarvitaan mahdollisuuksia liikkua itsenäisesti ja ohjatusti – kaikkea tätä tulee rakentaa yhteistyössä kolmannen sektorin, kuntien ja yhteisöjen kanssa. Tähän päälle rakentuu kerros, jossa sairauksia ja esimerkiksi tapaturmia hoidetaan.
Rahoituksen ollessa avoin ja palvelujen uhattuna tarvitaan myös kyky painaa vastaan. Meidän viestimme valtiovarainministeriölle on: Riittävä rahoitus on turvattava. En hyväksy leikkauksia lapsilta, jotta vanhuksille riittää apukäsiä – meillä on korkealle viritetty yhteiskunta, jossa jokainen pidetään mukana ja turvassa. Sitä en ole valmis heittämään romukoppaan. Tulevat valtuustot tekevät rakenteet ja mm. päättävät mitä palveluja voidaan ostaa ulkopuolelta. Ennen kuin rahoitus varmistuu, en suostu myöskään ylenpalttisiin leikkauksiin – meillä on oltava valmius hoitaa ja huolehtia kaikista alueemme asukkaista.
Ihmisillä on oikeus turvalliseen arkeen, siksikin olen kiitollinen vapaaehtoisverkostollemme, joka parantaa pelastuslaitoksemme kattavuutta. Meidän palo- ja pelastuslaitoksemme on maailman huippuluokkaa – pidetään se sellaisena jatkossakin.
Leave a Reply