Ovatko transhenkilöiden oikeudet pöydällä Keusotessa?

Hyvinvointialue on vastuussa terveyspalvelujen järjestäjänä myös potilaiden asiallisesta kohtaamisesta. Ihmiset kertovat paljon tarinoita mm. siitä, kuinka isät ovat neuvolan vastaanotolla täysin näkymättömiä – tai kuinka hoitohenkilökunta vasta lääkariaikaa varatessaan on saarnannut mahdollista aborttia vastaan. Jos ihmisten henkilökohtainen vakaumus estää heitä kohtaamasta työssään muita edes neutraalisti, pitää kysyä, onko ihmisläheinen työ sittenkään heitä varten?

Transihmisten hakiessa apua ja neuvoja kyyti voi usein olla vähintään kylmää. Mikäli uskomme ihmisten vilpittömyyteen, voisimme varmaan arvella tämän johtuvan tietämättömyydestä ja kokemuksien puutteesta, eikä niinkään ilkeydestä. Toisaalta jokainen, joka on viettänyt aikaa netissä tietää kyllä, että aidosti pahantahtoisia aikuisiakin löytyy.

Entä jos nuori hakeutuu esimerkiksi kouluterveydenhoitajan vastaanotolle – voimmeko varmistaa, että hän saa arvoisensa kohtelun ja vastauksia ja apua, myös sukupuoliasioissa. Olisiko turvallinen olo hakeutua seuraavan ammattilaisen luokse, jos vastaanotto on kylmää, torjuva tai vähättelevä?

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen kohtaaminen on sellainen asia, joka toivottavasti jo näkyy alan koulutuksessa, mutta työnantajana ja julkisen palvelun tuottajana, hyvinvointialueella on vastuu turvallisesta ja yhdenvertaisesta kohtelusta kaikille potilaille. Meillä on jo nyt vaikeuksia huomioida eri ikäisten ihmisten tarpeita, esimerkiksi siirtämällä palveluita, ajanvarauksia ja vastaanottoja verkkoon. Miten luulette järjestelmämme olevan varautunut esimerkiksi transihmisiin vanhainkodeissa? Pahimmillaan ihmiset ovat koko elämänsä ajan näkymättömiä yhteiskunnalle – ja sitten heidät vielä elämän ehtoopuolella työnnetään takaisin kaappeihin. Meidän pitäisi pystyä parempaan.

Esitän, että hyvinvointialueemme ensimmäisiä tehtäviä tulee olla myös yhdenvertaisuus suunnitelman laatiminen koskien kaikkia toimipisteitään. Suunnitelmassa tulee ottaa kantaa, kuinka henkilökuntaa voidaan kouluttaa paremmin esimerkiksi kohtaamaan ja tukemaan sukupuolivähemmistöjä eri palveluissa – sekä pohtimaan laajasti palvelujen yhdenvertaisuutta, mm. seksuaali- ja kielivähemmistöjen osalta.

Tärkeä tavoite on, että kukaan ei jättäisi hakeutumatta tarpeelliseen hoitoon epäasiallisen kohtelun pelossa.


Comments

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *