Aluevaalit 2022

Alueiden rahoituspulma

Alueiden budjetti tulee suoraan valtiovarainministeriöstä. Eli kunnat eivät jatkossa rahoita terveydenhoitoa, eikä niin ikään heille ole mahdollista laittaa lisälaskua tarvittaessa. Aluevaltuusto joutuu kiusalliseen asemaan, jossa sen tulee säätää ja päättää palveluista – mutta sillä ei ole todellista budjettivaltaa. Mikäli rahoitusta minsiteriöstä leikataan, tai annetaan budjetin kasvaa vähemmän, kuin todelliset kustannukset ovat, joudumme pulaan.

Helsingin sanomat julkaisi valtion laskelmia, jonka mukaan keusote alueen kulut nyt ovat 0,67 miljardia euroa vuodessa – tuleva laskennallinen rahoitus olisi 0,65 miljardia euroa. Mikäli tämä tulee pitämään paikkansa, rahoituksemme vähenisi 2023 eteenpäin 112 euroa asukasta kohden. Tosin alueemme on voimakkaassa kasvussa – joka, jos ei poista ikääntymistä niin ainakin laimentaa sen talousvaikutuksia hivenen.

Mielestäni alueiden oma verotusoikeus olisi mahdollinen luonteva suunta, mutta tarkkana asian kanssa tulee olla. Katsotaan nyt mitä kokonaisveroasteelle tapahtuu, ja millaiseksi kuntien verotus muodostuu, kun tehtävät ovat siirtyneet. Varmaa on jo nyt se, että alueemme ikärakenne tulee haastamaan meidät taloudellisesti jo heti alkumetreillä. Haluamme hoitaa jokaisen ikääntyvämme kunnioittavasti ja yksilöllisesti – kustannuksista huolimatta.

Mahdollinen verotusoikeus on jotain, josta harhaanjohtavasti tullaan varmasti puhumaan puoluejohtajien tv tenteissä, mutta asiasta ei tule päättämään aluevaltuusto. Seuraavien eduskuntavaalien jälkeen on kiinnostavat paikat, koska seuraava hallituskokoonpano tulee määrittelemään seuraavat suuntaviivat vuodelta 2025 eteenpäin. Tarkoittaako se, että rahoituspohja muuttuu? Tai sitä, että pienimpiä alueita tullaan yhdistelemään kustannussyistä?

Ennen kuin kokonaisuus selkiää meille eduskunnasta – tarvitsemme sopivasti kiukkuisia aluevaltuutettuja, joille ei kelpaa palvelujen leikkaukset heti ensimmäisenä vaihtoehtona. Vastuullinen tasapaino on sekä talouden, että asukkaiden huomioon ottamista.

Kyse ei ole pelkästään terveydenhuollosta – vaan myös pelastuspalveluiden rahoituksesta, sekä jo nyt helisemässä olevan sosiaalipuolen resursoinnista.

Kolme ehdotustani:

  1. Hyödynnetään liikkuvia yksiköitä, joilla täydennetään palveluita muualla kuin keskustoissa.

Esimerkiksi mammografiaseulontoja tehdään nytkin kuvausrekassa varsinaisten fyysisten pisteiden ohella. Voisimmeko varustaa hyvinvointialueelle linja-autoja, joilla tuodaan asiantuntijat ja välineistöä paikalle, varsinkin pikkukyliin väliaikaisesti, mutta säännöllisesti.

2. Panostamalla ennaltaehkäisyyn, saadaan terveempiä elinvuosia.

Hyvinvoinnin ja sosiaalisten ongelmien, kuten yksinäisyyden ratkaisu on koko Suomen mittaluokan ongelma. Käyttämällä tähän rahaa, joilla saadaan tiloja, kyytejä ja käytäntöjä vapaaehtoistyölle. Vanhusten päiväkahvit, maksuton museokäynti ja kohtaamispaikkoja kaiken ikäisille eivät välttämättä ole kalliita hankkeita, mutta niiden merkitystä ei pidä vähätellä.

3. Pidetään vastuullisesti ja avoimesti budjettia ja taloutta silmällä – ja haetaan mahdollisia säästöjä koko alueen hankintaosaamisella ja tehtäviä järjestelemällä.

Voimme kehittää hankintaosaamista entisestään ja tehdä kilpailutuksia niin tuotteiden, kuljetusten kuin palvelujenkin oston suhteen.

Leave a Reply

Your email address will not be published.