Kolme syytä palvelusetelin (ja ostopalvelun) puolesta ja vastaan

Yksi ero puolueille näissä vaaleissa on suhtautuminen yksityiseen palvelutarjontaan. Vaalitenteissä erityisesti Kokoomus tarjoilee ratkaisuksi palveluseteliä ja yksityisten laajamittaista mukaanottoa palveluissa. Samaan aikaan erityisesti Vasemmistoliitto kannattaa julkisia palveluita. Itse yrittäjänä olen näiden vaihtoehtojen välissä. Molempia näkemyksiä voi ymmärtää ja minusta onkin syytä poimia molempien maailmojen hyvät puolet.

• Palvelusetelin käyttö on fiksua ja kannattavaa silloin kun sillä voidaan lyhentää jonoja.

Mikäli omalle asiantuntijalle pääsyssä kestäisi tai aikoja ei ole kunnolla saatavilla – on ihan järkevä ajatus nopeuttaa hoitoon pääsyä ostamalla apua ulkopuoliselta. Esimerkiksi fysioterapia on tällainen asia, jossa nopea hoidon aloittaminen esim. onnettomuuden jälkeen parantaa hoitotuloksia ja nopeuttaa paranemista. Tämä ei suoraan tarkoita, että jokaiseen vaivaan tai jokaisessa tapauksessa olisi välttämätöntä saada palveluseteli heti – mutta minusta ammattilainen voisi tässä tapauksessa tehdä harkinnan: Onko tässä tapauksessa, tälle potilaalle merkittävä hyöty hoidon nopeammasta aloituksesta. Mikäli on, voidaan palvelu myöntää heti myös ns. palvelusetelillä.

Poikkeuksena tietysti, jos potilas ei itse halua mennä yksityiselle – esimerkiksi siksi, ettei tällä ole varaa maksaa palvelusetelin mahdollista omavastuuosuutta.

• Yksityiseltä kannattaa ostaa hoitopaikkoja joustavuuden takia.

Meillä on edessä tilanne, jossa esimerkiksi Nurmijärvellä väestö vanhenee nopeammin kuin on ehditty pystyttää hoitopaikkoja. Tämä johtaa siihen, että nopeasti huonompaan kuntoon tulleen ikäihmisen ympärivuorokautinen paikka saattaa kiireellisenä löytyä Hyvinkäältä tai Mäntsälästä. Vaikka asiakastarpeisiin pitää reagoida ja valmistautua etupainotteisesti – ei meillä silti ole välttämättä mielekästä pitää runsaasti paikkoja tyhjillään eri kunnissa ja eri puolilla aluetta. Mahdollisuus tuottaa oikea määrä palveluja oikeassa paikassa edellyttää joustavuutta – ja mielestäni sitä voidaan saavuttaa mm. hoitopaikkoja ostamalla yksityisiltä palveluntarjoajilta.

Ajatusta laajentaakseni uskon, että jonkin verran seulontoja tai näytteenottoja tai muuta perusterveydenhuollon toimintaa voidaan ihan hyvin myös ostaa ulkopuolelta – esimerkiksi jo jokin firma tarjoaisi tähän käyttöön sopivaa liikkuvaa palveluyksikköä järkevään hintaan.

• Yritykset piristävät elinkeinoelämää ja tuovat vaihtoehtoja.

Osalle ihmisistä voi olla houkuttelevaa käyttää jotain yksityistä palvelua, esimerkiksi jos on maksanut kalliista vakuutuksesta. Myös työterveyshuolto on osana tätä kokonaisuutta, enkä näe akuuttia tarvetta sen romuttamiselle – siksikin on huolehdittava, että myös yksityistä toimintaa alalla kannattaa harjoittaa.

Jatkossa tulee olemaan yhä enemmän potilaita, jotka haluavat varmistaa itselleen tai läheisilleen hieman enemmän. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi korkealaatuisia asuntoja, asumis- ja ateriapalveluiden ohella ikääntyville. Mikäli joku on kiinnostunut käyttämään omia säästöjään varmistaakseen itselleen tai läheiselleen lisäpalveluita – se on ihan ok. Haluan varmistaa, että yritysten verotulot jäisivät Suomeen – muuten on minulle henkilökohtaisesti aika yhdentekevää, jos ihminen haluaa maksaa yksityissairaalalle hoidoistaan. Niinhän tilanne on nyt esimerkiksi kauneuskirurgian tai silmien laserleikkausten osalta. Yksityisiä palveluita voidaan hyödyntää myös esimerkiksi tavoitteellisen urheiluvalmennuksen yhteydessä.

Entä miksi yritysten osuutta palvelutuotannossa pitänee vielä miettiä?

• Ensinnäkin palvelusetelin käyttö on kalliimpaa.

Yksityiset eivät hyväksy sellaista sopimushintaa, joka ei ole niille voitollinen. (Yhtiötä ei tietenkään kannata pyörittää tappiollisena!) Ostohintaa voidaan joutua nostamaan useitakin kertoja, sillä yritykset eivät ole velvollisia hoitamaan näitä potilaita, julkinen on. Hintaan, jolla omassa terveyskeskuksessa tai omalla ammattilaisella potilasta hoidettaisiin, tulee siis päälle suoraan terveysjättien voittomarginaali. Kannattaa aina miettiä haluammeko maksaa hoidosta vai jonkun ulkomaisen eläkerahaston voittoprosentteja. Nykytilanteessakin esimerkiksi terveyskeskuslääkäreitä on jouduttu ostamaan terveysfirmojen kautta, koska syrjäseuduille eivät ole lääkärit olleet kiinnostuneita tulemaan töihin suoraan. Miten terveysfirman ollessa välikätenä tilanne on absoluuttisesti parempi yhteiskunnan tai potilaiden näkökulmasta – jos koko homman tarkoitus on ainoastaan maksaa välirahaa firmoille, jotka saattavat kupata ne voittoina ulkomaille? Eikö kannattaisi aina ensisijaisesti maksaa niin paljon, jotta saadaan itselle lääkäri taloon? Eikä kartuttaa verotuloja jossain Suomen ulkopuolella.

• Toiseksi yritykset ovat tuottaneet huonoa palvelua ja niiden ei pidä päästä kuin koira veräjästä.

Minua ihan tosissaan vituttaa yrittäjänä toiset yritykset, jotka sössivät meidän kaikkien asiat. Se voi olla epärehellinen toiminta ja kilpailun vääristäminen, kuten esimerkiksi Esperi Care teki väärentämällä työvuorolistoja ja sekoittamalla kiinteistönhoitajat hoivatyöntekijöihin, jotta työntekijämäärä näyttäisi paremmalta. Yritykset, jotka maksimoidakseen omia voittoja jättävät vanhukset lattialle nukkumaan tai siirtävät ”vaikean” nuoren seuraavaan lastenkotiin oikaisevat hoitovastuustaan meidän kaikkien kustannuksella. Tarvitaan parempaa valvontaa ja todellisia sanktioita esimerkiksi lastensuojelulaitoksille, jotka nöyryyttävät ja rikkovat asukkaidensa oikeuksia.

Erityisen raskauttavaa on, kun huonoa hoitoa annetaan niille, joiden oma ääni ei kuulu tai heitä ei kuunnella. Kuten vammaisten asumisyksiköissä, muistisairaiden vanhusten kanssa tai sijoituslasten koulukodeissa.

• Kolmanneksi se suosii suuria terveyspalvelufirmoja ja ketjuja.

Teknisesti ottaen varmaan kuka tahansa yksityinen pienempikin firma, tai elinkeinonharjoittajaa on ns ”samalla viivalla”. Jos asiakkaalla on niin kutsuttu valinnan vapaus, osa jaksaa paneutua ja harkita ammattilaisten ja firmojen välillä, suurin osa ei. Rehellinen kilpailu kuuluu toki liiketoimintaan, mutta suuremmat yhtiöt pystyvät tekemään hankintoja tai rekrytointeja tehokkaammin, ja saattaa siksi saada yksikkökustannukset pienemmiksi. Kilpailuasetelma ei kaikilta osin ole, eikä siitä ole tulossa reilu.

Myöskään suurin osa ei voi harkita firmojen välillä, sillä suurten kaupunkiseutujen ulkopuolisessa Suomessa niitä ei ole kilpailtavaksi asti. On aika eri asia käväistä esimerkiksi Nurmijärveltä täällä Hyvinkäällä fysioterapeutilla kuin Forssasta Hämeenlinnassa.

Lopuksi:

Minusta alueilla tulee olla lähtökohtana ja valmiutena toteuttaa tarvittavat palvelut itse – ja sitten täydentää niitä ostopalveluilla. Meillä on jo niin pitkät perinteet yksityisestä, kuten terveysvakuutukset ja työterveyshuolto, että olisi epärehellistä väittää kaiken jatkossa hoidettavan vain julkisena palveluntuotantona. Tehdään palvelulupaus ja pistetään yksityiset toimijat sitoutumaan siihen – jos se säästöpaineissaan rikkoo hyviä tapoja tai alueemme asettamaa laatutasoa, se pitää sulkea vähintään määräajaksi ulos kilpailutuksista.