Useimmat meistä osaavat varoa tarjousta, joka on liian hyvä ollakseen totta. Silti Suomalainen on usein vähän liiankin luottavainen. Hyvä piirre, eli kyky uskoa ihmisten vilpittömään hyvään tarkoitukseen on mitä kaunein ja vaalimisen arvoinen asia elämässä. Mutta taloudessa siitä voi joutua maksamaan kovaa hintaa. Ymmärrän nyt paljon paremmin esimerkiksi niitä vuokranantajia, jotka tahtovat tarkistaa luottotiedot ennen sopimuksen tekemistä. Olkoonkin, että luottorekisteri ei ole paras tai ehkä ollenkaan reilu tapa tarkastella ihmisiä, on se käsillä oleva tapa varmistaa oma selusta.
Olen joutunut todistamaan lähiaikoina kahta oikeustapausta, jossa toisessa vuokralainen yksiselitteisesti jättää maksamatta tilavuokrat – ja toista, jossa yritys yrittää siirtää oman laskunsa jonkin bulvaanin maksettaviksi. Periaatteessa asia on maalaisjärjellä ihan selvä. Laskut ja vuokrat kuuluu maksaa. Yhtäkkiä asiaan ilmestyykin muuttujia. Hämäriä liikekumppaneita ja yhtiöjärjestelyjä. Samalla oikeuden ratkaisu viipyy ja aiheuttaa poskettomasti kuluja – niin meille yhteiskuntana kuin myös oikeutta käyville osapuolille. Ei ole vähäinen huoli, että ihmiset eivät uskalla penätä oikeuksiaan, koska pelkäävät joutuvansa pitkällisen oikeustaistelun jälkeen vielä maksajan paikalle.
Huijauksia on monenlaisia. Kuluttajia huijattiin Black Friday -tarjouksilla, joita ennen olikin sopivasti nostettu tuotteiden lähtöhintoja. Hoivayritys huijasi aluehallintovirastoa ja kuntia väärentämällä vanhainkotiensa työvuorolistoja. Lukuisat yritykset myyvät tarpeettomia tuotteita katteettomilla lupauksilla, esimerkiksi sähköyliherkille tai muille vaihtoehtoisiin hoitomuotoihin hurahtaneille. Joku myy muistisairaille vanhuksille lehtitilauksia ja 5G puhelinliittymiä, toinen viilaa kuntosalijäsenyyden sopimukseen laittomia peruutusaikoja tai maksuja. Meistä yritetään hyötyä kaiken aikaa.
Me kerromme ulkomailla rehellisyydestämme ylpeillen, mutta samaan aikaan me vedämme toisiamme nenästä minkä ehtii.
Niko Kostia
Kirjoittaja on Hyvinkääläinen vihreän politiikantekijä ja yrittäjä
Kolumni julkaistu Aamuposti- lehdessä 1.2.2022
Leave a Reply